”Ramo”Punkbändi tekee levyä, osa I
Molskis ja polskis, loiskis ja läiskis ja rytkis!?
Stuudio oli varattu lauantaille 3.6 klo. 13.00 eteenpäin. Karkasin töistä etuajassa ja olin ajoissa paikalla. Ollin eli äänittäjän kanssa oltiin laiteltu ruput kohdilleen jo edellisiltana. Puolisen tuntia myöhässä tulivat sitten muut bändiläiset, eli Teemu, Pasi, Harri, Vepi. Vallattomia veijareita kaikki. Hulvattomia.
Eipä siinä sitten muuta kuin Teemu ja Vepi soittimiin ja pöytään kiinni ja kuunteluun mulle. Alettiin läiskiä biisejä nartsalle. Alkuun olin kyllä ihan tönkkönä. Synkooppisia mustia-aukkoja ja rytmillisiä madonreikiä alkoi kasautua pääni yläpuolelle ja osittain myös sisäpuolelle. Soitto svengasi kuin mummo hangessa. Roknrol, paitsi himassa...tässä tapauksessa studiossa!
No, alkujännityksestä päästyäni alkoi ruputtelu sujua hetki hetkeltä vapautuneemmin. Tosin meikäläinen ei kovin vapautuneelta kuulosta milloinkaan. Sen verran vajaa tekniikka on. No, okei kasibiitti menee ihan suht hyvin tai siis nopeesti mutta siinäpä se sitten onkin. Joka tapauksessa ja tässä tapauksessa etenkin jäävuori alkoi sulaa paljastaen dinosauruksen luut.
Make rytkii ja Pasi väijyy
Hikeä ja väsymystä
Kappale poikineen saatiin tasaiseen tahtiin nartsalle. Joissain biiseissä meni pitempään, kun taas pari rallia tais mennä ekaotollakin. Olli nauhotteli, Teemu ja Vepi hankas hinkkauslautojaan ja Pasi ja Harri luki Kallesta naiset 40+risat-juttua. Tai siis katseli kuvia. Hihitystä kuului ja välillä heittivät dartsia.
Urakka jatkui ja jatkui. Olin aivan hiessä. Väsymys hiipi raajoihin. Kuulo alkoi heiketä ja tehdä tepposia. Virheitä alkoi kuulua jokaisessa äänitetyssä tahdissa. Nukutti. Kapulat syöpyivät melkein poikki keskeltä, niin kouristuksenomaisesti paiskoin kannuja. Nauhoitussession keskivaiheilla soittoon hiipinyt rentous alkoi muuttua taas kireydeksi. Olin kuin puuhevonen pakkasella, ruma mutta heikkoa tekoa.
Kello saapui iltakymmeneen kun viimeinen biisi osaltani oli purkissa. Ei auttanut enää kuunnella mitään, sillä väsymys esti keskittymistä pahasti. Jätettiin suosiolla nauhoituspaikan pölyt taakse ja lähdettiin etenemään kukin tahoillemme. Heitin Teemun, Pasin ja Harrin paikalliseen kuppilaan autolla ja ajelin itse kotiin nukkumaan. Kylläpä uni maittoikin. Aamulla herätys klo. 6.30 ja töihin seitsemäksi.
Hyvältä kuulostaa
Työpäivän jälkeen kiiruhdin studiolle jossa Vepi oli jo saanut useaan biisiin pompoteltua bassoja. Niitä tehtiinkin 8 tai 9 kappaletta. Olli poltti rumpu ja bassoraidat ceedeelle ja niitä olen nyt tiiviisti kuunnellut kotosalla. Mielestäni tosi hyvältä kuulostaa. Pieniä epätarkkuuksia on joo mutta nehän kuuluu rokkiin. Hyvin rämisee. Sisäavaruus räjähtää kunhan saadaan tää levy ulos. 20-kappaletta on. Tai ainakin sen verran rupaloin. 12-13 niistä tulee levylle, korkeintaan 15. Loput jää varastoon teasereiks. Piikiksi lihaamme, naulaksi päähämme...me
Prosessi jatkuu...milloin? Levy pitäis saada julkaistua kuitenkin elo-syyskuun aikoihin, viimeistään. Näin ainakin olemme päättäneet. Porukka on hajallaan aika pahasti. Yhteistä aikaa on vaikea järjestää. Kuitenkin uskon parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Iskuryhmä tekee hyvän ja rokkaavan levyn. Päätän raporttini täältä tähän...Tule iloon, sano kuoleva vanhalle! Hallelujaa, hallelujaa.
Markys
Teemu ja voittajafiilis!