”Ramo”Punkbändi tekee levyä, osa IV
Pasi:
Valoa tunnelin päässä
30.9- 1.10.06 olivat uuden yrityksen päivämäärät. Lauluja purkittamaan, vaikka edellisen kerran apina vielä tuntui selässä roikkuvankin. Riidat oli sovittu ja sen puolesta ei ollut mitään enää hampaankolossa, jos ne nyt edes mitään riitaa koskaan olivatkaan. Itselläni oli vaan hieman epävarma olo, et mites tää nyt muka lähtis toimimaan sen paremmin, kuin viimeksikään? Totta puhuen olin yksinäni jo funtsinut ajatusta, että tää levy on vika juttu mitä teen Iskuryhmän kaa. Levy käteen ja lopettas tän kouhkaamisen. Tuuskan kaa oli treffit Varkauden ABC:llä kuitenkin tosi asia lauantaina yhdentoista maissa. Kahdentoista maissa aloiteltas studiolla. Oli kivasti aikaa hörpätä jaffa ja tehdä sota suunnitelmia viikonlopulle. Aika korkeelle alkoi fiilis nousta jotenkin, vaikka vasta puhuttiin vaan, et miten edettäs ja mitä tehdään.
Studiolla aika nopeesti laitettiin homma käyntiin. Vetäsin Ne vei vei vein siihen alkuun. Sillä saa hyvän mielen ja sellasen rentouden siihen heti kärkeen. Ääni auki ja tätä kyseistä biisiä ei tartte niin kauheen paljoo hieroskella. Ei se levylle tule kuitenkaan. Pari kertaa vetäsin sen putkeen ja se olikin siinä. Eikun vaan omien biisien kimppuun. Hitto homma toimi ja oli sykettä ihan eri tavalla. Tää oli taas hommaa mitä mä tykkään tehdä. Ei ollut mielessä enää mitään huonoja fiilareita mistään. Jees tää rokkaa. Biisi toisensa perään alkoi kasaantua sisään ja turha hierominen oli jäänyt pois. Ottoja tuli tietysti ihan kohtuullisen kivasti, mut se meininki oli niin loistava. Hieman eri tyylillä muutenkin toimittiin Tuuskan kaa. Iltapäivällä tuli Makekin mestoille ja sitten vielä Vepi. Ei mulla oo mitään sanottavaa oikeestaan tästä. Kaikki oli ihan huippu juttua! Äänittäjä Ollikin huomasi, että miten meillä oli parempi ote nyt tähän juttuun. Oli siis varmasti kivempi tehdä tän kohellusryhmän kaa töitäkin. Lauantai menikin siinä ohi että humina vaan kävi. vajaa 8 tuntia laulamista alkaa riittää. Sunnuntaille jätettiin vielä muistaakseni 5 biisiä.
Lauantai aloitettiin lainabiisillä ja niin tehtiin sunnuntainakin. Aamulla kello 10 studiolla ja Hän se on zipaletta tyrkkimään sisään. Tääkään ei tule levylle, mut sillä se jotenkin aukes hyvin taas se fiilis ja draivi. Aika kivuttomasti meni sunnuntaikin. Olin ottanut sellasen tyylin, jonka olin itselleni huomannut sopivaksi. En yrittänyt vetää kerralla koko biisiä enää, koska tiesin jo ennakkoon että jokin röpö sinne tulee kuitenkin. Lauloin yleensä säkeistön kerrallaan, sit sillat ja kertsit vikana. Toimi mulle just hyvin. Iltapäivällä oli 20 biisiä sisuksissa. Muutama korjaus mitä oltiin jo aikaisemmin mietitty sen jälkeen. Teen susta laulun- biisin loppu oli tehtävä uusiksi. Siitä riittikin hupia pitkäksi aikaa ja haluan sen kohelluksen tarjota myös teille. En ymmärrä mitä siinä oikein tapahtui. Jotenkin halvaannun ja alan änkyttämään. En pääse säveleeseen ollenkaa ja huhhuh! Onneksi tän kohdan Tuuska kuvas digikameralla videolle. Aivan uskomaton pätkä. Kerrottakoon, että ton video leikkeleen jälkeen se meni sisään. Siinähän lauletaan, että "ei jäätäis koskaan kiinni". -> "Ja jajja.ko-kos-ko-kossss kiiiiiiiiinnnniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii..." hahahah Levyltä sen sit kuulette terveenä joskus.
Videopätkä Pasin totaalisesta halvaantumisesta... Lataus on hidas, mutta se kannattaa odottaa!
"Olen vieläkin toiveikas, että levy ois kädessä jouluksi???"
Peli jatkuu. Iso osa on tehty ja huojentunut olo. Aikasta kiva syke taas päällä. Lokakuun lopussa mennään taas. Korjataan laulujen mahdolliset karkeimmat mokat, tehdään taustat ja tyrkätään tamburiinit ja muut härpäkkeet messiin. Olen vieläkin toiveikas, että levy ois kädessä jouluksi??? Paljon tullut puhuttua siitä, et biisejä ei sais olla liikaa levyllä. Nyt alkaa vaan tuntua siltä, et minkä noista tiputtais muka sit poiskaan? 18 biisiä, jotka oikeestaan jokainen on paikkansa lunastanut päästä painettuun muotoon ja stereoihin kuultavaksi.
Iskuryhmä Pasi
